Kaakeliuunien historiaa Suomessa 

        

Kaakeliuunit kehitettiin Alppien alueella 1300-luvulla. Sieltä ne levisivät Pohjois-Saksaan aateliston ja porvariston koteihin. Kaakelit olivat dreijattuja ruukkuja, joten lämpöä luovuttava pinta oli suuri. Myöhemmin ruukkujen reunat muotoiltiin neliöksi. Uuni oli kupumallinen ja tuliaukko oli yleensä seinän toisella puolella, esimerkiksi keittiössä. Ensimmäiset kaakeliuunit eivät olleet kovin kestäviä, sillä liekit ylettyivät kaakeleihin asti.

 
Dreijattu pottikaakeli.                    Ensimmäisiä kaakeliuuneja.
Piirrokset: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

Kaakelit mataloituivat 1400- ja 1500-luvulla, mutta niissä oli syviä reliefikoristeluja. Koristeluissa oli  renessanssikaaria, raamatullisia ja mytologisia aiheita sekä hallitsijakuvia. Kaakelin muodoksi vakiintui neliö. Uunin muoto kehittyi 1500-luvulla kaappimaiseksi.

  
Renessanssi-uuni.                      Renessanssi-kaakeli.
Piirrokset: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy

Tiettävästi Suomen ensimmäinen kaakeliuuni muurattiin Turun linnaan v. 1543, jolloin linnaa koristettiin Juhana-herttuan arvoiseksi. Saksasta saatiin savenvalajia pystyttämään uuneja. Savenvalajat valmistivat myös kaakeleita ja toivat mukanaan muotteja.

1600-luvulla uutuutena tulivat sileät kaakelit, joissa oli takana kuppiosa. Barokin ajan uunit olivat tummasävyisiä ja raskasrakenteisia. Saksalaisen barokkiuunin mukaan niissä oli viistotut kulmat, kaappimainen muoto ja hyllyn erottama yläosa oli alaosaa kapeampi.

Tässä uunissa on barokille tyypilliset kierteet kulmissa.
Piirros: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

1700-luvulla rokokoon aikana sisustuksia alettiin suunnitella kokonaisvaltaisesti ja kaakeliuunistakin tuli entistä vahvemmin osa koko sisustusta. Uunin pintaa alettiin käyttää kokonaisena, yhtenäisenä suunnitteluna. Rokokoosta lähtien uunit rakennettiin puu-tai metallikehikolle aina 1800-luvun alkuun saakka. Uutuutena tulivat pyöreät uunit.

Rokokoo-tyylinen uuni. Piirros: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

 

Kustavilaisessa tyylissä vaikutteet otettiin suoraan antiikista. Kaakeliuuneissa se näkyi lähinnä ensin vain koristeaiheissa, mutta myöhäiskustavilaisena uutuutena tuli kolonniuuni.

Kolonniuunissa alaosa on neliön muotoinen ja yläosa pyöreä.
Piirros: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

 

Empire seurasi kustavilaisuutta. 1800-luvun alussa uunit olivat usein vain valkoisia ja koristeina empiren aiheita, mm. soihtuja, runsaudensarvia, miekkoja ja lippuja. Biedermeier-tyylin uunit olivat samankaltaisia kuin empiressä.

Empire-tyylin uuni. Piirros: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

 

1800-luvun puolivälistä eteenpäin uunien valmistus teollistui ja erityisesti 1800 - 1900-lukujen vaihteessa Suomessa oli useita tehtaita. Tunnetuimpia olivat Turun kaakelitehdas Oy (1874 - 1954, nykyään Pukkila), Wilh. Andsténin Tehdas Oy (1842 - 1915), Arabia (uunien valmistus 1873 - 1916), Rakkolanjoen kaakelitehdas Oy (1877 - 1930), Oy Ruoholahden kaakelitehdas (1870 - 1908) sekä Tampereen kaakelitehdas Oy (1896 - 1912).    

 

Seuraava uudistus oli kertaustyylit 1800-luvun lopulla. Kertaustyylejä ovat mm. uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo.

 

Kertaustyylinen uuni. Piirros: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

Kertaustyylit vaihtuivat kansallisromantiikkaan ja jugendiin, kun suomalaiset arkkitehdit ja taiteilijat alkoivat suunnitella tehtaille malleja. Funktionalismi alkoi vaikuttaa 1900-luvun alusta alkaen.

     

Jugend-tyylin uuni.                                 Funkkisuuni.
Piirrokset: Susanna Palovaara/Hattulan Kaakelitehdas Oy.

 

Aikoinaan kaakeliuunit olivat kodeissa ainoa lämmitysjärjestelmä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen erilaiset lämmitysjärjestelmät kuitenkin kehittyivät ja kaakeliuuneista tuli vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. 1930-luvulla uuneja alettiin purkaa suurista kerrostaloista.

 

Perinteisten kaakeliuunien valmistus lakkasi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, 1940 - 50-lukujen vaihteessa. Silloin kaakeliuunit väistyivät uuden tekniikan, keskuslämmityksen tieltä. 

  

Lähteet:

 

Heinämies, K. 1989. Tulisijat. Teoksessa Heikkinen, M., Heinämies, K., Jaatinen J., Kaila, P. & Pietarila, P. Talo kautta aikojen - kiinteän sisustuksen historia. 1989. Helsinki: Rakentajain Kustannus Oy, 86 - 104. 

 

Hyvönen, H. 1983. Suomalaista keramiikkaa. Helsinki: WSOY.

 

Niiranen, T. 1981. Miten ennen asuttiin - vanhat rakennukset ja sisustukset. Helsinki: Otava.  

 

Nokela, L. 2004. Sisustustyylit - antiikista nykyaikaan. Helsinki: Otava.

 

Palovaara, S. 2006. Kaakeliuuni - kuinka valmistetaan kuppikaakeleita. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu. Lasi- ja keramiikkaosasto. 

 

Soiri-Snellman, H. 2003. Turun kaakelin kakluunit – Turun kaakelitehtaan uunimallit vuosina 1874–1954. Turun maakuntamuseo – julkaisuja 3.